Stressihäiriöissä on keskeistä, että reaktiot erilaisiin asioihin ovat erittäin voimakkaita ja poikkeavat huomattavasti arjen normaaleita stressiä aiheuttavista tapahtumista, kuten työkiireistä ihmissuhdeongelmista tai pienistä loukkaantumisista ja sairastumisista. Stressihäiriön tavallisia oireita ovat kokemus tapahtuman toistuvuudesta (flashback), pyrkimys välttää tapahtumasta muistuttavia ärsykkeitä, elimistön kohonnut tai laskenut vireystaso, muistihäiriöt, dissosiaatio, havaintovääristymät, säpsähtelyherkkyys, keskittymiskyvyn puute, univaikeudet, ahdistuneisuus ja jopa pelko "hulluksi tulemisesta".
Traumaattiset tapahtumat voivat käsittelemättöminä jäädä mieleen irrallisina sirpalemaisina muistoina, tunteina, kehon aistimuksina tai itseä koskevina kielteisinä uskomuksina. Tapahtuma ei ole integroitunut omaan elämäntarinaan yhdeksi tapahtumaksi muiden joukkoon, kuten käy tavallisissa elämäntilanteissa. Tämä voi häiritä normaalia elämää monin eri tavoin. Mieleen voi tunkeutua traumaattiseen tapahtumaan liittyviä häiritseviä mielikuvia tai voi yllättäen elää uudelleen samankaltaisia tuntemuksia, joita esiintyi traumaattisen tapahtuman aikaan, kuten pelkoa, turvattomuutta, avuttomuutta tai turtumista. Jatkuva varuillaanolon tunne tai elämän kapeutuminen traumasta muistuttavien asioiden välttelemisen takia on pitkällä aikavälillä uuvuttavaa.
Traumaattisessa kriisissä ihmisen aikaisemmat selviytymiskeinot eivät riitä muuttuneessa tilanteessa. Stressistä voi selviytyä tehokkaimmin kohtaamalla ja läpityöskentelemällä traumaattiset kokemukset. Näin ihminen palauttaa menetetyn elämänhallinnan tunteen ja kehittää uusia selviytymiskeinoja.